Kun SDP:n poliittinen dilemma näyttää liittyvän selkärangattomuuteen ja Kokoomuksen hubrikseen, niin Perussuomalaisilla se näyttää liittyvän uskottavuuteen ja kansansuosioon.
Perussuomalaiset olivat vuosien 2007-2011 eduskunnassa selvä vähemmistö. Kansalaiset, jotka olivat noina vuosina väsyneet selkärangattomiin ja tekopyhiin SDP:n, Kokoomuksen ja kumppaneiden edustajiin, äänestivät keväällä 2011 huimat 34 uutta Perussuomalaista edustajaa eduskuntaan. Kansansuosio on aina ollut kaksiteräinen miekka. Kun kansanjoukot osoittivat aikanaan Oliver Cromwellille suosiotaan, tämä totesi, että nämä hurraisivat yhtä kovaa jos häntä vietäisiin hirttolavalle. Perussuomalaisilla on nyt alle kolme vuotta vakiinnuttaa kannatuksensa nykytasolle tai –parantaa sitä. Ensimmäiset vaikeudet tässä ovat näkyvissä.
Conrad Adenauer sanoi aikanaan, että paksu nahka on Jumalan lahja. Missään tämä ei pidä niin hyvin paikkaansa kuin politiikassa. Kritiikkiä on vain kestettävä, olkoonkin miten epäoikeudenmukaista hyvänsä, jos aikoo pärjätä. Perussuomalaisten vahvuus on aina ollut suomalaisen politiikan ruttotaudin, poliittisen korrektiuden, välttäminen. Kansalaiset, jotka ovat väsyneet esimerkiksi vähemmistövaltuutetun liiallista poliittisen korrektiuden vaatimista, äänestivät Perussuomalaiset eduskuntaan saadakseen helpotusta tilanteeseen. Esimerkiksi Teuvo Hakkarainen hylkäsi poliittisen korrektiuden puheessaan käyttämällä epäkorrektia termiä.
Joka kerran kun vähemmistövaltuutettu tai syyttäjä on aloittanut oikeudenkäynnin ”rasistisia” kirjoituksia vastaan, silmään on pistänyt, että kukaan maahanmuuttaja tai etninen siirtolainen ei ole ollut vaatimassa mitään. Rasismisyytteet näyttävätkin Suomessa olevan enemmän vähiksen ja syyttäjien intohimona.
Kuitenkin joitain merkkejä on näkynyt siitä, että Perussuomalaisten johto on alkanut taipua paineeseen, että puheissa ja teoissa pitäisi olla poliittisesti korrekti. Esimerkiksi Pirkko Ruohonen-Lerner hyökkäsi kyseenalaisella tavalla kansanedustaja James Hirvisaaren avustajaa, Helena Erosta, vastaan, vaatien tätä eroamaan. Syynä oli hihamerkkikirjoitus Erosen blogissa. Kun Hirvisaari asettui puolustamaan avustajaansa, Ruohonen-Lerner hankki Persujen eduskuntaryhmän enemmistön taakseen ja potkaisi Hirvisaaren viideksi kuukaudeksi ulos ryhmästä.
Tämä päätös osoittaa kaksinaamaisuutta Ruohonen-Lerneriltä. Tämä on vetoamassa siihen, että Perussuomalaiset tietävät parhaiten kansan tahdon –ja apinoi vihervasemmistoa poliittisessa korrektiudessa. Miksi Ruohonen-Lerner on lähtenyt älyttömälle ja lopulta turha(uttava)lle retkelle vihervasemmistolaisten valheellisuuden tukemiseksi, on hieman mysteeri, mutta tämä ristiretki saattaa kostautua pahan kerran tulevissa vaaleissa. Jos ihmiset eivät näe Persuja erilaisena kuin esimerkiksi SDP:tä, niin päätyvätkö he tosiaan äänestämään edellisiä.
Hihamerkkijupakka muuten oli aikamoinen pohjanoteeraus Ruohonen-Lerneriltä yleensä, muutenkin kuin epälojaalisuuden vuoksi. Tällä hetkellä on jo kehitetty mikrosiru, niin sanottu VeriChip, joka voidaan asentaa ihmisen ihon alle. Tähän hyvin pieneen siruun voidaan tallentaa huomattavan paljon enemmän tietoa kuin pelkkä nimi ja puhelinnumero. Se voi sisältää esimerkiksi tiedot sairauksista henkilöllä. Nämä tiedot voi lukea skannereilla.
Aika tulee näyttämään tuleeko Perussuomalaiset taipumaan ulkopuolisten painostajien (SDP, Vihreät jne) tai sisäpuolisten Quislingien (Ruohonen-Lerneriläiset) vaatimukseen ja myrkyttämään omalta osaltaan Suomen poliittista ilmapiiriä ylenmääräisellä poliittisella korrektiudella. Jälkimmäinen uhkakuva on hyvä huomioida paristakin syystä: Ensimmäinen on mainittu Ruohonen-Lernerin tapaus. Toinen on siinä, että Persujen kansanedustajiin kuuluu paljon konservatiiveja. Merkittävimmät näistä ovat papit ja poliisikot kansanedustajina. Näiden ryhmien edustajat usein ovat patakonservatiiveja. Poliisikkojen lisääntynyt sekaantuminen Suomen politiikkaan saattaa myös militarisoida yhteiskuntaelämää, ja tästä syystä poliisit pitäisikin pitää poissa ammattipolitiikasta.
Toisaalta esimerkiksi Jussi Halla-Aho ja James Hirvisaari ovat pitäneet pitkään poliittisesti epäkorrekteja blogeja. Nämä ovat auttaneet suomalaisia näkemään heihin suunnatut sortotoimet ja poliittiset valheet sellaisena keisarin uutena politiikkana, kuin ne todella ovat. Luultavaa on, että ainakin Halla-Aho ja Hirvisaari ovat mukana myös seuraavassa eduskunnassa.
