Ituhippi-Tynkkynen palmuöljymessiaana

 

Jukka Hankamäki spekuloi kirjoituksissaan, että Vihreät ovat siirtymässä takaisin ”ituhippipuolueeksi”. Tämä kuvaa Vihreitä paremmin kuin mikään muu. Liike tosiaan aloitti ituhippilinjalla marginaalisena puolueena.

Vihreiden isoimpana ongelmana näyttää olevan periaatteettomuus. Kun katsoo puolueen varsinkin nuorimpia edustajia kuten Tynkkystä ja Toivolaa, niin on paljon helpompi kuvitella heidät huonosti istuviin, suoraan kirpputorilta tuleviin kuluneisiin kierrätysvaatteisiin kuin pukuun, valkoiseen paitaan ja kravattiin. Vihreät ovatkin "vesimelonien" puolue -vihreitä päältä ja punaisia sisältä.

Kirjoituksessaan ”Miksi en äänestä vihreitä” kansanedustaja Jussi Halla-Aho sanoo vihreitä tyhmiksi. He laativat ennen vaaleja ohjelmajulistuksen, jonka mukaan rangaistukset ovat sekä tehokas että tehoton keino rikollisuuden käsittelyssä. Hankamäki puolestaan arvostelee vihreitä hyödyllisten hankkeiden kuten Vuosaaren sataman vastustamisesta. Silti nämä eivät ole isoimpia uskottavuusongelmia vihreiden osalta. 

Oras Tynkkynen on erityisen mielenkiintoinen esimerkki tekopyhästä vihreästä kansanedustajasta. Tynkkystä ei valittu alun perin eduskuntaan kansanedustajaksi demokraattisessa äänestyksessä vaan hän meni sinne Satu Hassin varaedustajana. Siitä eteenpäin hän onkin onnistunut juurtumaan eduskuntaan kuin rikkaruoho. On tunnettua, että kansanedustajaksi on helpompi päästä jatkokaudelle kuin ensimmäiselle kaudelle.

 Tynkkynen esitti 29. maaliskuuta 2012 seuraavan puheenvuoron eduskunnan kyselytunnilla:

 Oras Tynkkynen /vihr: Arvoisa puhemies!

Kansalaisten pitää voida luottaa valtionhallinnon

riippumattomuuteen. Ei ole sinänsä ilmennyt

syitä epäillä yksittäisten virkahenkilöiden

toimia, mutta riippumattomuus tai ainakin kansalaisten

luottamus tähän riippumattomuuteen voi

vaarantua, jos johtava virkahenkilö värvätään

suoraan valvottavan alan yrityksestä tai vaihtoehtoisesti

jos valvova virkahenkilö siirtyy suoraan

tehtävästään tämän valvottavan alan firman

palkkalistoille. Suomessa tämä pyöröovi valtionhallinnon

johtavien virkahenkilöiden ja yritysten

välillä on käynyt aika tiuhaan. Meillä on siirrytty

valtionhallinnon ja kaivosteollisuuden, ydinvoimateollisuuden

välillä hyvin ahkerasti. Pitäisikö

Suomeen saada tiukemmat säännöt siirtymiselle

valtionhallinnon johtopaikkojen ja valvottavien

yritysten välillä?

 

Tynkkynen taisi unohtaa itse istuvansa Nesteen hallintoneuvostossa. Istumapaikka, joka tuottaa hänelle noin 2000 euroa vuodessa. Hän ei elä kuten saarnaa vaan ottaa paikan energiayhtiöstä, jota eduskunta valvoo. Tässä on mielenkiintoista pistää merkille, että tämä Nesteen hallintopaikka pistää kyseenalaiseksi myös Tynkkysen ennen eduskuntavaaleja kotisivuillaan esittämän väitteen, että hän ei ota lahjoituksia yrityksiltä. Miksi hän kuitenkin on Nesteen hallituksessa, jos se hänen oman puheenvuoronsa hengen mukaan on omiaan vaarantamaan hänen asemansa riippumattomana kansanedustajana? Eikö noin viiden tonnin kuukausipalkka muhkeine luontaisetuineen riitä Tynkkyselle?

 Neste muuten hiljattain muun muassa Tynkkysen ohjaamana meni mukaan palmuöljyhankkeeseen Indonesiassa. Ironista onkin, että Tynkkysen aktivistikaverit keräävät nyt varoja muun muassa Greenpeacessa tuon hankkeen lopettamiseksi. Palmuöljyhanke ajaa maanviljelijät kodeistaan ja vaarantaa harvinaisia eläinlajeja kuten sumatrantiikerin. Tämä menee vastoin vihreiden näkemystä itsestään ympäristöpuolueena.

Tynkkynen ilmoittaa ollessaan ehdokkaana Tampereen kaupunginvaltuustoon syksyn 2012 vaaleissa, ammatikseen kansanedustajan ja ”ilmastoasiantuntijan”. Hän on vielä kansanedustaja. Tosin tilanne näyttää sikäli lupaavalta, että hänen äänimääränsä vaaleissa ovat vähenemään päin. Mutta ilmastoarvailija olisi sopivampi ammattikuvaus kuin ”ilmastoasiantuntija”. Joka tapauksessa Tynkkynen on  opiskellut tiedotusoppia yliopistossa ja monen muunkin väitetyn ilmastoasiantuntijan tavoin häneltä puuttuu koulutus ilmastotieteeseen, klimatologiaan.

 lmastonmuutos on yksi vihreiden keppihevosista. Se alkaa tosin jo mennä muodista eivätkä poliitikot viitsi enää aivan samanlaisella tunteen palolla puhua siitä kuin esimerkiksi kymmenen vuotta sitten. Mitä on ilmastonmuutos? Siitä on hieman erimielisyyttä. Vihreiden teorian mukaan ihmisen toiminta, kuten kasvihuonepäästöt aiheuttavat ilmakehän lämpenemistä. Todellisuudessa ihmisellä lienee siinä pienempi osuus kuin vihreät haluavat myöntää. Koko ihmiskunnan historian ajan ilmasto on muuttunut spontaanisti ja tänään esimerkiksi vettä sataa alueille, jotka olivat kuivia 20 000 vuotta sitten. Vihreiden ennusteiden mukaan meidän pitäisi jo olla tuon ihmisen aiheuttamaksi väitetyn ilmastonmuutoksen tuhoamia. Tätä vihreää ajatussuuntausta ilmastonmuutoksesta sanotaan alarmismiksi.

 Tynkkynen ei, ilmeisestä tekopyhyydestään ja typeryydestään huolimatta, ole kuitenkaan pahin ”virheiden” kansanedustajista. Tai no pahuus tietenkin on käsitteenä tulkinnanvarainen. Kuitenkin jos ”pahuuden” ajateltaisiin tarkoittavan kansanedustajien kohdalla haitallisten lakien esittämistä, pahimmaksi vihreäksi tulisi luultavimmin entinen oikeusministeri Tuija Brax.

 Braxin raksutukset

 Oheisessa linkissä kerrotaan siitä, miten taannoin hallitusohjelmasta pudotettiin aselain vaihe 2. Tuija Braxin nimi tulee esille vähemmän imartelevassa yhteydessä.

 

http://www.mikkoniskasaari.fi/node/107

 

Oikeusministerinä Brax vastusti lainsäädännön tarpeellisia muutoksia, vaikka Euroopan Ihmisoikeustuomioistuin (EIT) oli tuominnut kaikki Suomen Korkeimman oikeuden keskeiset  ennakkopäätökset. Braxin aikana oikeuslaitos on ollut korruptoituneisuudessaan demokraattisen, laillisen oikeuden irvikuva. Mikko Niskasaaren poimintoja oikeusministeriön toimialalta:

 

” Sananvapausrikoksia koskevaan lainsäädäntöön tehdään tarpeelliset tarkistukset Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntöjen pohjalta”

 

Joita Brax siis vastusti viimeiseen saakka.

 

” Laaditaan vuoden 2011 aikana Suomen ensimmäinen ihmisoikeustoimintaohjelma”

 

Suomalaiset tälläkin hetkellä ovat melko voimattomia poliisin ja syyttäjien mielivaltaa vastaan. Aidossa oikeusvaltiossa näin ei pitäisi olla.

 

” Selvitetään mahdollisuutta hyödyntää käräjäoikeuksien tallenteita ja rajata näyttöön kohdistuvaa muutoksenhakua hovioikeusmenettelyn nopeuttamiseksi”

 HO:n pitäisi hutiloida tapaukset läpi nopeammin, jos niitä ei jotenkin voida kieltää kokonaan menemästä tähän ensimmäiseen muutoksenhakuinstanssiin. Suomalaisilta oltaisiin Braxin mukaan viemässä vähäisiä oikeusturvakeinoja.

 ” Todistelua koskeva lainsäädäntö uudistetaan”

 Tässä kohtaa Niskasaari spekuloi, että uudistus merkitsisi poliisin haluamien nimettömien todistajien sallimista. Poliisit vannovat riittävästi vääriä valoja jo nyt. Siitähän sirkus paranisi kun nimettömät todistajatkin saisivat anonymiteetin takaa heittää sontaa syytetyn niskaan.

 ” Syyteneuvottelujärjestelmän käyttöönoton mahdollisuudet arvioidaan”

 Millä tavoin mahtaa syytteiden kaupallistaminen edistää oikeusturvaa?

 ” Järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa tehostetaan ja selvitetään uuden erityislain tarve”

 Toisin sanoen poliisi haluaa lisää valtuuksia. Olkoonkin, että Niskasaaren blogi on täynnä esimerkkejä siitä, miten poliisi ujostelematta rikkoo lakeja aina kun sille sopii.

 ” Selvitetään satelliittipaikannukseen perustuvien tienkäyttömaksujen käyttöönottoa”

 Mikä olisi oikea poliisivaltiohanke. Jatkuva satelliittipaikannus rikkoisi törkeällä tavalla ihmisten yksityisyyden suojaa. Se myös on vihreiden keppihevosten kärjessä.

Ihmetyttää, mistä löytyvät ne hölmöt jotka äänestivät Tuija Braxin uudelle kaudelle hänen tyrittyään oikeusministerinä. No äänestäjien hämäämiseen myös Braxilla, Tynkkysellä ja muilla vihreillä kuluu vain muutama kuukausi neljässä vuodessa. Hyvistä vaalibudjeteista huolimatta heidän kannatuksensa näyttää sentään olevan matkalla alaspäin.

Kuten pitääkin.

Vihreiden dilemma näyttääkin liittyvän paitsi tekopyhyyteen myös vanhentuneisiin ja kyseenalaisiin teorioihin kuten ilmastonmuutos sekä demokratian polkemiseen esimerkiksi tuon satelliittipaikannuksen avulla. Miten pian puolue marginalisoituu lopullisesti jää nähtäväksi.

 

Kun SDP:n poliittinen dilemma näyttää liittyvän selkärangattomuuteen ja Kokoomuksen hubrikseen, niin Perussuomalaisilla se näyttää liittyvän uskottavuuteen ja kansansuosioon.

Perussuomalaiset olivat vuosien 2007-2011 eduskunnassa selvä vähemmistö. Kansalaiset, jotka olivat noina vuosina väsyneet selkärangattomiin ja tekopyhiin SDP:n, Kokoomuksen ja kumppaneiden edustajiin, äänestivät keväällä 2011 huimat 34 uutta Perussuomalaista edustajaa eduskuntaan. Kansansuosio on aina ollut kaksiteräinen miekka. Kun kansanjoukot osoittivat aikanaan Oliver Cromwellille suosiotaan, tämä totesi, että nämä hurraisivat yhtä kovaa jos häntä vietäisiin hirttolavalle. Perussuomalaisilla on nyt alle kolme vuotta vakiinnuttaa kannatuksensa nykytasolle tai –parantaa sitä. Ensimmäiset vaikeudet tässä ovat näkyvissä.

Conrad Adenauer sanoi aikanaan, että paksu nahka on Jumalan lahja. Missään tämä ei pidä niin hyvin paikkaansa kuin politiikassa. Kritiikkiä on vain kestettävä, olkoonkin miten epäoikeudenmukaista hyvänsä, jos aikoo pärjätä. Perussuomalaisten vahvuus on aina ollut suomalaisen politiikan ruttotaudin, poliittisen korrektiuden, välttäminen. Kansalaiset, jotka ovat väsyneet esimerkiksi vähemmistövaltuutetun liiallista poliittisen korrektiuden vaatimista, äänestivät Perussuomalaiset eduskuntaan saadakseen helpotusta tilanteeseen. Esimerkiksi Teuvo Hakkarainen hylkäsi poliittisen korrektiuden puheessaan käyttämällä epäkorrektia termiä.

Joka kerran kun vähemmistövaltuutettu tai syyttäjä on aloittanut oikeudenkäynnin ”rasistisia” kirjoituksia vastaan, silmään on pistänyt, että kukaan maahanmuuttaja tai etninen siirtolainen ei ole ollut  vaatimassa mitään. Rasismisyytteet näyttävätkin Suomessa olevan enemmän vähiksen ja syyttäjien intohimona.

Kuitenkin joitain merkkejä on näkynyt siitä, että Perussuomalaisten johto on alkanut taipua paineeseen, että puheissa ja teoissa pitäisi olla poliittisesti korrekti. Esimerkiksi Pirkko Ruohonen-Lerner hyökkäsi kyseenalaisella tavalla kansanedustaja James Hirvisaaren avustajaa, Helena Erosta, vastaan, vaatien tätä eroamaan. Syynä oli hihamerkkikirjoitus Erosen blogissa. Kun Hirvisaari asettui puolustamaan avustajaansa, Ruohonen-Lerner hankki Persujen eduskuntaryhmän enemmistön taakseen ja potkaisi Hirvisaaren viideksi kuukaudeksi ulos ryhmästä.

Tämä päätös osoittaa kaksinaamaisuutta Ruohonen-Lerneriltä. Tämä on vetoamassa siihen, että Perussuomalaiset tietävät parhaiten kansan tahdon –ja apinoi vihervasemmistoa poliittisessa korrektiudessa. Miksi Ruohonen-Lerner on lähtenyt älyttömälle ja lopulta turha(uttava)lle retkelle vihervasemmistolaisten valheellisuuden tukemiseksi, on hieman mysteeri, mutta tämä ristiretki saattaa kostautua pahan kerran tulevissa vaaleissa. Jos ihmiset eivät näe Persuja erilaisena kuin esimerkiksi SDP:tä, niin päätyvätkö he tosiaan äänestämään edellisiä.

Hihamerkkijupakka muuten oli aikamoinen pohjanoteeraus Ruohonen-Lerneriltä yleensä, muutenkin kuin epälojaalisuuden vuoksi. Tällä hetkellä on jo kehitetty mikrosiru, niin sanottu VeriChip, joka voidaan asentaa ihmisen ihon alle. Tähän hyvin pieneen siruun voidaan tallentaa huomattavan paljon enemmän tietoa kuin pelkkä nimi ja puhelinnumero. Se voi sisältää esimerkiksi tiedot sairauksista henkilöllä. Nämä tiedot voi lukea skannereilla.

 Aika tulee näyttämään tuleeko Perussuomalaiset taipumaan ulkopuolisten painostajien (SDP, Vihreät jne) tai sisäpuolisten Quislingien (Ruohonen-Lerneriläiset) vaatimukseen ja myrkyttämään omalta osaltaan Suomen poliittista ilmapiiriä ylenmääräisellä poliittisella korrektiudella. Jälkimmäinen uhkakuva on hyvä huomioida paristakin syystä: Ensimmäinen on mainittu Ruohonen-Lernerin tapaus. Toinen on siinä, että Persujen kansanedustajiin kuuluu paljon konservatiiveja. Merkittävimmät näistä ovat papit ja poliisikot kansanedustajina. Näiden ryhmien edustajat usein ovat patakonservatiiveja. Poliisikkojen lisääntynyt sekaantuminen Suomen politiikkaan saattaa myös militarisoida yhteiskuntaelämää, ja tästä syystä poliisit pitäisikin pitää poissa ammattipolitiikasta.

Toisaalta esimerkiksi Jussi Halla-Aho ja James Hirvisaari ovat pitäneet pitkään poliittisesti epäkorrekteja blogeja. Nämä ovat auttaneet suomalaisia näkemään heihin suunnatut sortotoimet ja poliittiset valheet sellaisena keisarin uutena politiikkana, kuin ne todella ovat. Luultavaa on, että ainakin Halla-Aho ja Hirvisaari ovat mukana myös seuraavassa eduskunnassa.

 

 

Bilderberg on salaperäinen järjestö. Itse en tiedä, mitä sen suljettujen ovien takana päätetään sen jokavuotisissa kokouksissa. Kovin moni muukaan ei tiedä varmaksi. Kokouksiin ei pääse kukaan kutsumaton eikä sinne kutsuta ketään tavallista pulliaista. Kutsutut poikkeuksetta ovat poliittisesti vaikutusvaltaisia, usein ammattipoliitikkoja pääministeri- tai presidenttitasolta tai sitten rikkaita suuryhtiöiden johtajia. Edes reportterit eivät pääse raportoimaan kokouksien yksityiskohtia.

Tämän salaseuran kokoukseen Jutta Urpilainen (SDP), Suomen tasavallan sosialistinen pääministeri, matkusti taas tämän vuoden 2012 touko-kesäkuun vaihteessa. Matka oli niin salainen, että Ylen kommentaattori mainitsi televisioidun kyselytunnin alussa torstaina 31. Toukokuuta, että ei ollut tiedossa mitä varten Urpilainen oli matkustanut Yhdysvaltoihin. Vuosi sitten kansanedustaja Vesa-Matti Saarakkala (PS) kyseli tästä Urpilaisen matkasta välikysymyksellä. Urpilainen vetosi siihen, että kyseessä oli matka yksityishenkilönä. Miksi sitten Urpilainen ottaa rahat veronmaksajien kukkarosta matkoihinsa? Tämä toiminta tietenkin tekee täysin perusteettomaksi väitteet matkustamisesta yksityishenkilönä.

 Vaikka Urpilainen matkustaisikin yksityishenkilönä, omilla rahoillaan (mikä tietenkin olisi ministerin palkalla suotavaa), niin silti hänen osallistumisensa Bilderbergin kaltaisen salaseuran toimintaan on huolestuttavaa. Eihän esimerkiksi Helena Erosenkaan katsottu kirjoittaneen loppujen lopuksi melko triviaalia hihanauhakirjoitustaan yksityishenkilönä vaan merkittävässä poliittisessa asemassa. Eronen oli tuolloin perussuomalaisen kansanedustajan, James Hirvisaaren poliittinen avustaja. Jos Urpilaisen toimintaa vertaa Erosen toimintaan, niin hihamerkkijuttu oli sentään tehty avoimessa blogissa. Urpilaisen logiikan mukaan näyttää kuitenkin olevan ok, että ministeri osallistuu kokoukseen, jossa läpinäkyvyys suurelle yleisölle on plus miinus nolla. On myös turha Urpilaiselta väittää, että Bilderbergillä ei ole poliittista merkitystä. Kuten mainittua, tuon salaseuran toimintaan, vaikka sen yksityiskohdat eivät olekaan tiedossa, osallistuu maailman tärkeimpiä talouselämän toimijoita. Silti Urpilainen sanoo:

 ” Mitään päätöksiä täällä ei tehdä, ja sen takia kokouksesta liikkuvat jutut ovat aikamoista legendaa”

 Miksi niitä kokouksia sitten ei julkisteta mitenkään? Miksi valtionvarainministerin muka on tarpeen veronmaksajien rahoilla matkustaa USA:han saakka väittämänsä mukaan vain rupattelemaan? Miksi synnyttää globaalisti ”legendaa” jos kokoukset ovat niin viattomia kuin Urpilainen väittää?

Siinä muutamia epäselviä kysymyksiä Bilderbergin tiimoilta. Urpilaiselta tuskin tulee vastauksia kansalaisille.

 

Korruptiovaltio Suomi

 

Suomen kuvalehti julkaisi numerossaan 20/2012 kirjoituksen pääministeri Kataisen ärinästä toukokuun alun täysistunnossa ja kyselytunnilla. Persujen Lea Mäkipää oli juuri kysynyt:

”…onko puheiden lisäksi odotettavissa mitään, jotta suhmurointia ja hyvä veli –järjestelmää voitaisiin hieman kitkeä korruptiovaltio-Suomessa?”

Katainen vastasi:

” Arvoisa puhemies! Tämä ei varsinaisesti ole puolueitten kyselytunti, mutta hyvin mielelläni tähän teemaan kyllä vastaan.

Edellisessä kysymyksessä sanottiin, että Suomi on korruptiovaltio. Minä toivoisin, että Suomen kansanedustajat näissä perusasioissa pitäytyisivät kuitenkin ihan totuudessa. Suomi on kaikkien kansainvälisten tutkimusten mukaan kaikkein vähäisimmän korruption maiden joukossa. Tämä on hieno suomalainen piirre, mutta ei tietenkään voida ajatella, että se on ikuisesti saavutettu etu. Sen kanssa täytyy olla aina tarkkana. Mutta että Suomen kansan edustaja antaa semmoisen kuvan, että Suomi on korruptiomaa tai että täällä suojellaan rikollisuutta, niin minusta se on nyt kyllä hämmästyttävä väite. Minä tiedän, että eri puolueilla on erilaista poliittista retoriikkaa, mutta toivoisin, että suhtauduttaisiin asiallisesti vakaviin kysymyksiin.

Rikollisuutta tässä maassa ei suojella. Sen lisäksi tässä maassa kannustetaan kohtuullisuuteen. (Puhemies: Nyt on aika täynnä!) Kaikki, mikä on laissa sallittua, ei ole hyvien tapojen mukaan, ja hallituksenkin ja kaikkien edustajien velvollisuus on pitää yllä myös tämmöistä kohtuullisuuden keskustelua, koska se vahvistaa sitä samassa veneessä olemisen ajatusmaailmaa. Mutta toivoisin, ettei mennä tässä keskustelussa nyt liian pitkälle populismin tielle, että leimataan tämä maa korruption ja rikollisuuden maaksi.”

Tavallaan on totta, että Suomessa kannustetaan ”kohtuullisuuteen”. Tämä on toinen nimi poliittiselle korrektiudelle, jonka varjolla sananvapautta vähitellen kitketään suomalaisesta poliittisesta keskustelusta. Kuten Katainen asian ilmaisee:

” Kaikki, mikä on laissa sallittua, ei ole hyvien tapojen mukaan, ja hallituksenkin ja kaikkien edustajien velvollisuus on pitää yllä myös tämmöistä kohtuullisuuden keskustelua, koska se vahvistaa sitä samassa veneessä olemisen ajatusmaailmaa.”

Toisin sanoen poliittinen korrektius, josta Katainen käyttää nimeä ”hyvät tavat”, menee lain edelle. Jos keskustelu on laillista mutta ei poliittisesti korrektia, niin se Kataisen mukaan ei kelpaa. Aika kummallista ajattelua pääministeriltä.

Mäkipäällä oli kuitenkin hyvät perusteet puheilleen korruptiovaltio-Suomesta. Suomi on korruptoitunut, mutta tämä jää usein huomaamatta, koska korruptiota mitataan lahjusrahan määrällä. Suomessa viranomaiset usein ”auttelevat” muita viranomaisia näiden laittomissa pyyteissä jopa ilman rahallista korvausta. Esimerkiksi Valtakunnansyyttäjän virasto,VKSV, peittelee poliisien rötöksiä ja päinvastoin:

http://www.mikkoniskasaari.fi/node/105

Tällainen korruptio on itse asiassa vaarallisempaa kuin lahjontaan liittyvä korruptio.

 

Politiikan jatko juridiikalla

 

Katainen kertoo Suomen Kuvalehdelle:

”…toivottavasti Suomeen ei kehity tapa, että politiikan jatkona käytetään juridiikkaa.”

Itse asiassa se tapa on ollut jo kauan käytössä, mutta Katainen käynnisti porun vasta kun pilkka osuu omaan nilkkaan. Esimerkiksi Vihreät naiset eivät nähneet mitään pulmia tehdä esitutkintapyyntöä Jussi Halla-Ahon väitetystä ”kiihottamisesta kansanryhmää vastaan”. Vähemmistövaltuutettu Puumalainen hyökkäsi Brunbergin makeistehtaan käärepaperien kimppuun pelkästään poliittisin perustein. Loppujen lopuksi käärinpapereiden ”rasismi” oli vähintään kyseenalaista, mutta Puumalaisella ei näyttänyt olevan pulmia käyttää juridiikkaa poliittisessa ajojahdissa. Kukaan ulkomaalainen ei tässäkään tapauksessa ollut kääreistä valittanut. Eikä ollut Kataista toppuuttelemassa. Sen sijaan nyt kun Kataisen puoluetovereista, kuten ministeri Virkkusesta ja edustaja Sampsa Katajasta, on tehty kanteluita, se meneekin vastoin Kataisen käsitystä kohtuudesta:

”Herrasmiessääntöjä on vähintään koeteltu. Aika rennolla otteella näyttää olevan eduskunnassakin mahdollista esittää aika kovia väitteitä.”

Nyt on tullut esiin jo  parikin synonyymia poliittiselle korrektiudelle. ”Herrasmiessäännöt” kohtuullisuuden lisäksi. Sana ”aika” tässä on merkityksessä ”melko”. Katainen syystä tai toisesta pehmentää väitteitään, jotta voi tiukassa tilanteessa sanoutua niistä edes osittain irti. Lukijalle tämä kuitenkin kertoo, että otteet eivät ole olleet aivan niin ”rentoja” eivätkä väitteet aivan niin ”kovia” kuin  Katainen antaa ymmärtää.

Tämä näyttää melko vaaralliselta puolueellisuudelta sellaisen miehen taholta, joka on tämän maan pääministeri.

Moralistien laeista

Katainen sanoo moraalikysymyksestä:

”Jos tapahtuu asioita, jotka loukkaavat jonkun moraalikäsityksiä tai näkemystä kohtuudesta, siitä on keskusteltava semmoisena asiana eikä leimata henkilöitä ylisanoilla lainrikkojiksi.”

Jonkun lainrikkojan väittäminen lainrikkojaksi on tietenkin vain tosiasian toteamista. Muuten tässä on helppo olla Kataisen kanssa samaa mieltä. Pulmia alkaa kuitenkin kerääntymään, jos lainrikkojaa ei voida sanoa lainrikkojaksi tai pahempaa –häntä pitää kutsua kunnon kansalaiseksi. Suomen Kuvalehti:

”Kataisen mielestä moraalikeskustelu on vinksahtanut… että jos jostakin moraalittomaksi koetusta toiminnasta ei ole vielä kieltävää lainsäädäntöä, sellainen pitää saada aikaiseksi välittömästi.”

Katainen:

”Koetaan, että aina kun jotain moraalitonta tapahtuu, on säädettävä uusi laki. Ei kaikkea kuitenkaan voi lailla säädellä. Kyllä ihmisille pitää jättää myös oma henkilökohtainen velvoite toimia moraalisesti oikein. Sellainen yhteiskunta, jossa moraaliakin säädellään lailla, on loppujen lopuksi aika heikko.”

Tässä olen Kataisen kanssa samaa mieltä. Mutta jälleen kerran Katainen jättää asioiden todellisen laidan huomiotta. Esimerkiksi seksin ostaminen on koettu moraalittomaksi. Miksi Katainen ei esimerkiksi ehdota seksin ostamisen kriminalisointia ajavia feministisiä kansanedustajia jättämään asiaa ihmisten moraalisen velvoitteen varaan? Tai pysymään kohtuudessa. Nämä lähinnä vasemmistolaiset feministit ajavat lakia, joka on etupäässä moralistinen ja puolueellinen. On täysin älytöntä kriminalisoida jonkin asian osto, jos myös myyntiä ei kriminalisoida. Feministit kuitenkin liikkeenä vihaavat miessukupuolta, jota ostajat yleensä ovat. Mutta ei Katainen heille ärise kohtuullisuudesta, herrasmiessäännöistä tai oikein tekemisestä. Ehkä siksi, että:

”On vaara, että menetetään normaali keskusteluyhteys politiikassa ja myös poliitikkojen ja kansalaisten välillä.”

Kataiselle varmaan voisi suositella vahvempia linssejä, jos hän ei ole huomannut, että keskusteluyhteys on jo menetetty. Monet kansanedustajat eivät nykyään vastaa sähköposteihin, joita rahvas heille lähettää. Kiinnostava on Suomen Kuvalehden kuvaus Kataisen työhuoneesta, johon Helsingin Senaatintorin melu ei kuulu. Suomalaisten ääni ei todella taida kuulua pääministerin korviin.Työtapoihin lehden mukaan kun näkyy kuuluvan, että "elämöinti", siis kansan ääni, ei kuulu pääministerin korviin.

Poliisikko Kari Tolvasen (Kok) esitys 26. huhtikuuta rikoslain 47 pykälän muutoksesta eteni sosialistien Antti Lindtmanin ylistykseen. Kuinka ollakaan Tolvanen poliisina ehdotti –kovennettua rangaistusta palkan maksamisen epäselvyyksistä työnantajille.

 Nimi Tolvanen tullee suomen kieleen sukukielestä Unkarista. Kuvaavalla tavalla sana tolvaj tarkoittaa ”varas”. Sanan omistusmuoto on ”tolvaja”. Poliisikko Tolvanen on tavallaan osoittautunut nimensä veroiseksi sillä hän näpistelee näillä kovennettujen rangaistuksien ehdotuksillaan vähitellen suomalaisten perusoikeuksia vedoten härskillä tavalla puutteenalaisten etuun. Kukin laki joka rankaisee ihmisiä ja vie nämä mahdollisesti vankilaan on kavennus kansalaisoikeuksiin ja tulisi nähdä sellaisena.  

 On tosin huomattavaa, että Tolvanen on lähtenyt SDP:n sosialistien linjalle tässä kysymyksessä. Kuten edustaja Lindtman (SDP) sanoo:

 ” Ammattiliittojen ja työsuojeluviranomaisten

tietoon tulee kuitenkin vuosittain tuhansia

tapauksia, joissa työnantaja ei ole noudattanut

työehtosopimusen mukaista vähimmäispalkkaa

ja työehtosopimuksen perusteella maksettavia

lisiä koskevia määräyksiä. Tämän lisäksi,

että näiden työehtosopimuksen palkkausta

koskevien määräysten rikkominen aiheuttaa huomattavia

menetyksiä työntekijöille sekä palkan

että palkkaan sidottujen muiden etuuksien, kuten

työttömyyspäivärahan, sairauspäivärahan ja työeläkkeiden,

menetyksenä, niin kyllä tässä voi

nostaa tämmöisen kansalaisten näkökulmasta

lainsäädännön tasa-arvon näkökulman, että jos

työntekijä varastaa työpaikalla esimerkiksi kahvipaketin,

niin seurauksena voi olla pahimmillaan

paitsi työnantajan menetys niin päälle vielä

sakot näpistyksestä. Sen sijaan jos työnantaja varastaa

työntekijältä jättämällä palkkaa maksamatta,

niin tämä ei ole rangaistavaa, ja mikäli kyseessä

on pieni tapaus, niin työntekijän mahdollisuus

tässä tapauksessa viedä asiaa eteenpäin on

usein rajallinen”

Jos aloitetaan lopusta, niin työnantajia toki rangaistaan jo nyt palkan maksamatta jättämisestä. Tuomioistuin voi määrätä ja usein määrääkin palkan maksettavaksi jälkikäteen maksamattomilta osin. Lindtmanin on hyvä kuukausipalkalla vaahdota työnantajien epäoikeudenmukaisuutta, mutta työntekijöiden pitäminen nykypäivän Suomessa on, kiitos pitkälti juuri sosialistien oman ”hyvinvointivaltion” vaatiman verotaakan, hyvin kallista puuhaa. Tavallaan sosiaalitukien järjestelmä pitää itse yllä itseään. Yrittäjän usein on liian kallista palkata työntekijää avukseen, siis luoda työpaikka, kun palkkakulujen oheiskuluina olevat ”hyvinvointimaksut” kuten työttömyysvakuutusmaksu on maksettava. Siksi yrittäjä pidättäytyy palkkaamasta ketään jos suinkin mahdollista ja työntekijä on kortistossa ja luo näin lisätarvetta työttömyysvakuutusmaksujen nostoon, mikä entisestään vähentää työnantajan halua palkata uusia työntekijöitä.

 Nykyinen työntekijöiden vakiokäytäntö näyttää olevan, että he menevät tietoisena taulukkopalkkaa alemmasta palkasta ottamaan työn vastaan ja sitten lyövät tiskiin ammattiliiton avustamina tai muuten vaateen laskun loppuosasta kun heidän työsuhteensa päättyy. Siten työnantaja voi joutua työsuhteen kestosta riippuen maksamaan kerralla jopa kymmenien tuhansien eurojen summan könttänä. Neuvottelu määristä harvoin tulee kysymykseen edes yrittäjän ollessa lähellä konkurssia. Voisikin hyvällä omallatunnolla kysyä, että mikä on ”uhrin” vastuu asiassa. Onko työntekijä ollessaan sanotaan yli vuodenkin työnantajan palveluksessa tietyllä palkalla valittamatta hyväksynyt toiminnallaan alemman palkan? Onko eettisesti oikein että hän lyö lisälaskun usein ammattiliiton selän takaa työnantajan pöytään jätettyään asian käsittelemättä työnantajan kanssa työssä ollessaan. Työntekijän asemasta tuonnempana lisää.

 Jos Tolvana saa lakinsa voimaan niin yrittäjien halu palkata työntekijöitä etenkin taloudellisessa epävarmuustilanteessa tulee heikkenemään. Se ei ole Tolvasen ongelma. Hän saa joka kuukausi huippupalkan suoraan pankkitililleen sekä tietenkin kaikki kansanedustajan oheisetuudet, jotka saattavat lisätä palkan kaksinkertaiseksi. Hän nauttii edustajatoveriensa kanssa lomapäivistä, jotka ovat määrän puolesta verrattavissa peruskoulunopettajan vastaaviin. Toisin sanoen poliisikko Tolvanen on maksimietäisyydellä pienyrittäjän arkipäivästä. Yrittäjä pienyrityksissä, jos hän ei kykene työllistämään ketään itsensä lisäksi, työskentelee noin 365 päivää per vuosi. Yrittäjä, joka haluaisi saada työntekijän työhön maksamalla euron taulukkopalkkaa alempaa palkkaa tiukassa taloustilanteessa saa ammattiyhdistyksen uhkailemaan oikeustoimilla.

Työnantajien rankaisu työllistämisestä ei ole ratkaisu, kuten Lindtmanin väite kahvipaketin varastamisesta työnantajalta ei ole koko totuus. Esimerkiksi myyntitöistä palvelualalla saa nykyään noin 10-12 euroa per tunti. Sanotaan, että työehtosopimuksen määrittelemä vähimmäispalkka on 10 euroa. Oletetaanpa lisäksi, että työnantajalla, pienyrittäjällä, on varaa maksaa kahdeksan euroa. Työntekijän kuukausittainen bruttoansio olisi noin 1200 euroa. Melko vähän, myönnetään, mutta se on huomattavasti korkeampi kuin alle 800 euron työttömyysavustukset. Lisäksi se tekee ihmisen edes jossain määrin riippumattomaksi SDP:läisestä byrokraatin luukkukiusaamisesta. Lindtmanin logiikan mukaan tämänkin työntekijän on parempi istua työmarkkinatukea, joka muuten on veronalaista tuloa, ”nauttimassa” kuin ottaa parempaa palkkaa omasta työstä. Siis samalla kun Lindtman nauttii kansanedustajan huippupalkkaa kaikkine oheisetuineen, työtön nauttii luukulta luukulle juoksemisesta sosialistisessa unelmayhteiskunnassa yrittäessään elättää itsensä ja mahdollisen perheensä.   

 On hyvä syy siihen, miksi työnantajat on jätetty rangaistuksen ulkopuolelle. Etenkin vankeusrangaistus, mutta myös tuntuva sakko romuttaisivat yrittäjän liiketoiminnan hyvin pian etenkin pienen yksityisyrittäjän tapauksessa. Tällöin valtio menettää verotuloja vielä enemmän kuin jos työnantaja jättää maksamatta palkkaa tai lisiä, jotka työntekijä voi aina hakea oikeusteitse. Tietenkin jos työntekijä varastaa työnantajaltaan, tämä vaarantaa valtiontaloutta. Jos työntekijä varastaa kahvia kuten Lindtman spekuloi, tämä heikentää työnantajan kannattavuutta. Vaikka tämä sinänsä tuskin vie yhtään työnantajaa konkurssiin, se on yksi korsi matkalla kamelin selän murtumiseen. Työntekijät usein varastavat kaikenlaista: kuminauhoja, post it –lappuja, niittejä, paperia -rahaa … nimeä vain ja kaikki kelpaa.

 Tuleeko Kokoomus tai SDP puoliväliin vastaan? Tarjoavatko he ratkaisun, joka tekisi työnantajalle kannattavaksi työvoiman palkkauksen? Tolvanen ja Lindtman ovat hyviä esimerkkejä siitä, että näin ei suinkaan ole. Suomen kokonaisveroaste on sen mukaan mitä Jukka Hankamäki sanoo ”Työttömän kuolema” –kirjassaan 85 prosenttia. (Kts myös kirjoitus ”SDP:n dilemma” aiempaa) Siten Suomella käytännössä on hyvin vähän verotuksellista potentiaalia, mahdollisuutta lisätä verotusta ja siten vain vähän verotuksellista ”piilevää voimaa”. Jos työnantajaa pitäisi rangaista työntekijältä varastamisesta kun hän jättää palkkoja tai lisiä maksamatta, niin miksi kansanedustajia kuten Tolvanen ja Lindtman ei rangaista kansalta varastamisesta kun he sallivat 85 prosentin koronkiskonnan.

 R.W. Emerson sanoi esseissään, että kun vero on liian suuri sen tuotto alkaa vähetä. Tämän tajuaa melkein jokainen joka ei ole SDP:läinen. SDP:n logiikka on, että kun ahtaalla olevat ihmiset (teorian mukaan ainakin) jättävät veroja maksamatta, ratkaisu on ”torjua” tätä harmaata taloutta. Jos vero tuottaa liian vähän sitä pitää SDP-logiikalla lisätä, vaikka sen aiheuttama inflaatio ja veronvälttelyn yleistyminen tekisivätkin siitä hyödyttömän. Säästäminen ei tule kyseeseen. Esimerkiksi viime budjettileikkauksissa täysin koskemattomiksi jätettiin joitain hyödyttömiä ja kalliita byrokratioita, kuten ”tasa-arvon”, siis käytännössä feminismin, keskustelukerhot TAO ja TANE sekä suomalaisten sananvapauden leikkaajana tunnetuksi tullut huippupalkkaisen vähemmistövaltuutetun toimisto. SDP:läiset palkkaavat lisää verotarkastajia, poliiseja yms tutkijoita selvittelemään tilejä ja lisäävät vankilatilaa puristaessaan vettä kuivasta sukasta. Tällainen torjuntaohjelma maksaa hunajaa ja siirtyy veronmaksajien, muun muassa ”torjujien” uhreina olevien yrittäjien maksettavaksi. Lisääntyneet verot lisäävät yrittäjien halua vältellä veroja ja työllistämismaksuja ja kierre jatkuu.

 Samaan aikaan on toki selvää, että työntekijällä on sitä mukavampaa, mitä korkeampi hänen palkkansa on. Siis puhuttaessa alemmista palkoista välillä 1000-2000 euroa brutto. Hyvä ratkaisu jos Lex Tolvaja tulee voimaan, olisi win-win tilanteeksi porrastaa palkan oheiskulut siten, että suuryhtiöt, kuten pankit sekä kaupan alan jättiläiset kuten Gigant, Stockmann yms maksaisivat liikevaihtoon suhteutettuna suuremman osuuden kansantaloutemme sosiaalikuluista kuin pienyrittäjä Timon toiminimen tapaisessa yhden työntekijän työllistävässa 100 000 euron liikevaihdon firmassa. Timon toiminimen tapaisilla pienyrittäjillä ei ole yleensä ekonomeista ja verojuristeista koostuvia osastoja neuvomassa kulujen ja kannattavuuden suhteen. Ai niin, Kokoomushan ajaa nimenomaan suuryhtiöiden etuja… Lex Tolvaja nykyisellään poistaisi varmaan jonkin verran päänvaivaa näiden yhtiöiden johtokunnista, kun kilpailevia pienyrityksiä eliminoituu.

 Oikeistolaiset ovat nyt SDP:n ja muun vihervasemmiston saappaita nuolemassa ja päinvastoin vaikka ovatkin ivanneet heitä puhetilaisuuksissa ennen vaaleja. Vaalien jälkeen Tolvasen ja Vikmanin tapaiset märkäkorvapoliitikot (Kok) ovat aktiivisesti puolustaneet sosialistiagendaa on sitten kyseessä työnantajien vs työntekijöiden varastelu palkkauskysymyksissä tai sosialistisen valtionvarainministeri Jutta Urpilaisen päätön kana –talouspolitiikan puolustaminen eduskunnassa. Tolvasen pitäisi olla yrittäjän asemaa parantamassa puolueensa ohjelmajulistusten mukaan, mutta ainoa kravatti joka Tolvasen mukaan näyttäisi kelpaavan pienyrittäjälle näyttää olevan Stolypinin kravatti. Tämä muoti saattaa yleistyä jonkin verran jos Lex Tolvajan kaltaiset lainsäädäntöhankkeet yleistyvät.

 Politiikka lieneekin yliopistotieteen lisäksi ainoa elinkeino, jossa on kannattavaa yrittää puristaa vettä kuivasta sukasta.