Huhtikuussa 2012 Helena Eronen, perussuomalaisen kansanedustajan James Hirvisaaren eduskunta-avustaja kirjoitti blogissaan tekstiä, joka päätyi Turun Sanomien nimettömänä pysyttelevän toimittajan hampaisiin. Turun Sanomat uutisoi, miten Helena Eronen kannattaa käsivarsinauhoja ulkomaalaisille.
Eronen pyysi poliisilta tutkintaa tuon lehtijutun osalta epäillessään törkeää kunnianloukkausta lehden taholta. Poliisi kuitenkin sanoi, että ei tee esitutkintaa. Mikko Niskasaari selostaa tapauksen tämän puolen kattavalla tavalla blogikirjoituksissaan ( www.mikkoniskasaari.fi ) 17. ja 24. huhtikuuta. Tiivistäen: Korkean kunnianloukkauskysymyskynnyksenkin huomioiden (Eronen on julkisessa toimessa) on kummallista, että tutkinnanjohtaja Kukko kieltäytyi antamasta päätöstä Niskasaaren nähtäväksi.
Perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Pirkko Ruohonen-Lerner ei kunnolla malttanut odottaa, että Turun Sanomien kirjoituksen muste olisi kuivunut, kun hän jo vaati Erosen erottamista. Suomalaisen politiikan yleispiirteenä näyttäisi olevan, että kohujutut käsitellään tutkimatta mahdollisimman pian senhetkisen fiiliksen mukaan. Perussuomalaisten eduskuntaryhmä ryhmittyi pian Ruohonen-Lernerin taakse ja potkaisi Hirvisaaren viideksi kuukaudeksi pois ryhmästä.
Tällainen rangaistus on tavattoman kova ottaen huomioon teon tosiasiallisen merkityksen. Hieman kuin se tapaus, kun Ilkka Kanerva pakotettiin eroamaan ministerin paikalta vain muutaman tekstiviestin tähden. Hirvisaari olisi voinut jatkaa erottamalla Erosen työstään, mutta päättikin ottaa vastuun tämän kirjoituksesta ja pitää Erosen työssä. Seuratessa Erosta telkusta hänen ollessaan vieraana A-Streamin lähetyksessä hänestä pisti silmiin se, että hän näytti osaavan nauraa väärissä kohdissa. Aluksi sitä olisi voinut pitää hermostumisena, mutta lukiessa myöhemmin Erosen blogikirjoituksia ne olivat melko kevytmielisen oloisia eivätkä antaneet mielikuvaa mistään älyn jättiläisestä. Koska lisäksi on mahdollista, että Erosen kirjoitusta oli tulkittu Turun Sanomien kirjoituksessa räikeällä tavalla pieleen, hänen erottamisensa oikeutus käy melko kyseenalaiseksi. Viisi kuukautta eroa eduskuntaryhmästä vaikuttaa kohtuuttomalta.
Ja miksi noin nopea rangaistus? Politiikan hullujenhuoneellakin Ruohonen-Lernerin pyrkimys heittää ensimmäinen kivi oli nopeudessaan silmiinpistävä. Kukaan persujen eduskuntaryhmässä ei näyttänyt haluavan tarkistaa jutun tosiasioita kuten mahdollisuutta, että juttu oli vääristelty Turun Sanomissa. Katsottiin vain kaikki mikä näytti tukevan Erosen syyllisyyttä eikä mitään sellaisia tosiasioita, jotka olisivat tukeneet hänen syyllisyyttään. Vysinskiläinen näytösoikeudenkäynti, jossa Erosen ja Hirvisaaren piti todistaa, että he olivat syyttömiä.
Kun Erosta vertaa Ruohonen-Lerneriin, niin he ovat kummallisella tavalla toistensa vastakohtia. Siinä kun Ruohonen-Lerner epäilemättä on laskelmoiva, aivojaan käyttävä ulkonäöllisesti jo parhaat päivänsä nähnyt vanha täti, Eronen näyttää tähän verrattuna hieman hermostuneelta, aivot narikassa olevalta missiltä. Molemmat epäilemättä kuitenkin ymmärtävät, että ihmiset mieluiten palvovat nousevaa aurinkoa eikä laskevaa. Siispä Ruohonen-Lerner ”vahingossa” järjesti koko likapyykin pesutilaisuuden koko eduskunnan tietoon eikä jäänyt venailemaan, ilmenisikö joitakin seikkoja Erosta puoltamaan.
Toinen mahdollinen motiivi Ruohonen-Lernerille oli halu olla poliittisesti korrekti. Eduskunnassa poliittinen korrektius on tavallista Vihreiden ja SDP:n kaltaisille puolueille, kun taas monet persut ovat olleet epäkorrekteja. Poliittinen korrektius on kuin ruoste rautaputkessa. Vähitellen se syö raudan niin heikoksi, että totuuden vesi ei pääse putkesta läpi. Poliittista korrektia voidaankin soveltaa muun muassa puhevapauden yms oikeuksien kieltämiseksi.
Kuinkahan pian saamme lukea Ruohonen-Lernerin loikkaamisesta SDP:hen tai muihin vihervasemmiston puolueisiin. Ajatuksiltaan (tai niiden puutteelta) hän jo kelpaisi niihin. Tai ehkä ne eivät kelpuuta häntä. Who knows?
