Korruptiovaltio Suomi

 

Suomen kuvalehti julkaisi numerossaan 20/2012 kirjoituksen pääministeri Kataisen ärinästä toukokuun alun täysistunnossa ja kyselytunnilla. Persujen Lea Mäkipää oli juuri kysynyt:

”…onko puheiden lisäksi odotettavissa mitään, jotta suhmurointia ja hyvä veli –järjestelmää voitaisiin hieman kitkeä korruptiovaltio-Suomessa?”

Katainen vastasi:

” Arvoisa puhemies! Tämä ei varsinaisesti ole puolueitten kyselytunti, mutta hyvin mielelläni tähän teemaan kyllä vastaan.

Edellisessä kysymyksessä sanottiin, että Suomi on korruptiovaltio. Minä toivoisin, että Suomen kansanedustajat näissä perusasioissa pitäytyisivät kuitenkin ihan totuudessa. Suomi on kaikkien kansainvälisten tutkimusten mukaan kaikkein vähäisimmän korruption maiden joukossa. Tämä on hieno suomalainen piirre, mutta ei tietenkään voida ajatella, että se on ikuisesti saavutettu etu. Sen kanssa täytyy olla aina tarkkana. Mutta että Suomen kansan edustaja antaa semmoisen kuvan, että Suomi on korruptiomaa tai että täällä suojellaan rikollisuutta, niin minusta se on nyt kyllä hämmästyttävä väite. Minä tiedän, että eri puolueilla on erilaista poliittista retoriikkaa, mutta toivoisin, että suhtauduttaisiin asiallisesti vakaviin kysymyksiin.

Rikollisuutta tässä maassa ei suojella. Sen lisäksi tässä maassa kannustetaan kohtuullisuuteen. (Puhemies: Nyt on aika täynnä!) Kaikki, mikä on laissa sallittua, ei ole hyvien tapojen mukaan, ja hallituksenkin ja kaikkien edustajien velvollisuus on pitää yllä myös tämmöistä kohtuullisuuden keskustelua, koska se vahvistaa sitä samassa veneessä olemisen ajatusmaailmaa. Mutta toivoisin, ettei mennä tässä keskustelussa nyt liian pitkälle populismin tielle, että leimataan tämä maa korruption ja rikollisuuden maaksi.”

Tavallaan on totta, että Suomessa kannustetaan ”kohtuullisuuteen”. Tämä on toinen nimi poliittiselle korrektiudelle, jonka varjolla sananvapautta vähitellen kitketään suomalaisesta poliittisesta keskustelusta. Kuten Katainen asian ilmaisee:

” Kaikki, mikä on laissa sallittua, ei ole hyvien tapojen mukaan, ja hallituksenkin ja kaikkien edustajien velvollisuus on pitää yllä myös tämmöistä kohtuullisuuden keskustelua, koska se vahvistaa sitä samassa veneessä olemisen ajatusmaailmaa.”

Toisin sanoen poliittinen korrektius, josta Katainen käyttää nimeä ”hyvät tavat”, menee lain edelle. Jos keskustelu on laillista mutta ei poliittisesti korrektia, niin se Kataisen mukaan ei kelpaa. Aika kummallista ajattelua pääministeriltä.

Mäkipäällä oli kuitenkin hyvät perusteet puheilleen korruptiovaltio-Suomesta. Suomi on korruptoitunut, mutta tämä jää usein huomaamatta, koska korruptiota mitataan lahjusrahan määrällä. Suomessa viranomaiset usein ”auttelevat” muita viranomaisia näiden laittomissa pyyteissä jopa ilman rahallista korvausta. Esimerkiksi Valtakunnansyyttäjän virasto,VKSV, peittelee poliisien rötöksiä ja päinvastoin:

http://www.mikkoniskasaari.fi/node/105

Tällainen korruptio on itse asiassa vaarallisempaa kuin lahjontaan liittyvä korruptio.

 

Politiikan jatko juridiikalla

 

Katainen kertoo Suomen Kuvalehdelle:

”…toivottavasti Suomeen ei kehity tapa, että politiikan jatkona käytetään juridiikkaa.”

Itse asiassa se tapa on ollut jo kauan käytössä, mutta Katainen käynnisti porun vasta kun pilkka osuu omaan nilkkaan. Esimerkiksi Vihreät naiset eivät nähneet mitään pulmia tehdä esitutkintapyyntöä Jussi Halla-Ahon väitetystä ”kiihottamisesta kansanryhmää vastaan”. Vähemmistövaltuutettu Puumalainen hyökkäsi Brunbergin makeistehtaan käärepaperien kimppuun pelkästään poliittisin perustein. Loppujen lopuksi käärinpapereiden ”rasismi” oli vähintään kyseenalaista, mutta Puumalaisella ei näyttänyt olevan pulmia käyttää juridiikkaa poliittisessa ajojahdissa. Kukaan ulkomaalainen ei tässäkään tapauksessa ollut kääreistä valittanut. Eikä ollut Kataista toppuuttelemassa. Sen sijaan nyt kun Kataisen puoluetovereista, kuten ministeri Virkkusesta ja edustaja Sampsa Katajasta, on tehty kanteluita, se meneekin vastoin Kataisen käsitystä kohtuudesta:

”Herrasmiessääntöjä on vähintään koeteltu. Aika rennolla otteella näyttää olevan eduskunnassakin mahdollista esittää aika kovia väitteitä.”

Nyt on tullut esiin jo  parikin synonyymia poliittiselle korrektiudelle. ”Herrasmiessäännöt” kohtuullisuuden lisäksi. Sana ”aika” tässä on merkityksessä ”melko”. Katainen syystä tai toisesta pehmentää väitteitään, jotta voi tiukassa tilanteessa sanoutua niistä edes osittain irti. Lukijalle tämä kuitenkin kertoo, että otteet eivät ole olleet aivan niin ”rentoja” eivätkä väitteet aivan niin ”kovia” kuin  Katainen antaa ymmärtää.

Tämä näyttää melko vaaralliselta puolueellisuudelta sellaisen miehen taholta, joka on tämän maan pääministeri.

Moralistien laeista

Katainen sanoo moraalikysymyksestä:

”Jos tapahtuu asioita, jotka loukkaavat jonkun moraalikäsityksiä tai näkemystä kohtuudesta, siitä on keskusteltava semmoisena asiana eikä leimata henkilöitä ylisanoilla lainrikkojiksi.”

Jonkun lainrikkojan väittäminen lainrikkojaksi on tietenkin vain tosiasian toteamista. Muuten tässä on helppo olla Kataisen kanssa samaa mieltä. Pulmia alkaa kuitenkin kerääntymään, jos lainrikkojaa ei voida sanoa lainrikkojaksi tai pahempaa –häntä pitää kutsua kunnon kansalaiseksi. Suomen Kuvalehti:

”Kataisen mielestä moraalikeskustelu on vinksahtanut… että jos jostakin moraalittomaksi koetusta toiminnasta ei ole vielä kieltävää lainsäädäntöä, sellainen pitää saada aikaiseksi välittömästi.”

Katainen:

”Koetaan, että aina kun jotain moraalitonta tapahtuu, on säädettävä uusi laki. Ei kaikkea kuitenkaan voi lailla säädellä. Kyllä ihmisille pitää jättää myös oma henkilökohtainen velvoite toimia moraalisesti oikein. Sellainen yhteiskunta, jossa moraaliakin säädellään lailla, on loppujen lopuksi aika heikko.”

Tässä olen Kataisen kanssa samaa mieltä. Mutta jälleen kerran Katainen jättää asioiden todellisen laidan huomiotta. Esimerkiksi seksin ostaminen on koettu moraalittomaksi. Miksi Katainen ei esimerkiksi ehdota seksin ostamisen kriminalisointia ajavia feministisiä kansanedustajia jättämään asiaa ihmisten moraalisen velvoitteen varaan? Tai pysymään kohtuudessa. Nämä lähinnä vasemmistolaiset feministit ajavat lakia, joka on etupäässä moralistinen ja puolueellinen. On täysin älytöntä kriminalisoida jonkin asian osto, jos myös myyntiä ei kriminalisoida. Feministit kuitenkin liikkeenä vihaavat miessukupuolta, jota ostajat yleensä ovat. Mutta ei Katainen heille ärise kohtuullisuudesta, herrasmiessäännöistä tai oikein tekemisestä. Ehkä siksi, että:

”On vaara, että menetetään normaali keskusteluyhteys politiikassa ja myös poliitikkojen ja kansalaisten välillä.”

Kataiselle varmaan voisi suositella vahvempia linssejä, jos hän ei ole huomannut, että keskusteluyhteys on jo menetetty. Monet kansanedustajat eivät nykyään vastaa sähköposteihin, joita rahvas heille lähettää. Kiinnostava on Suomen Kuvalehden kuvaus Kataisen työhuoneesta, johon Helsingin Senaatintorin melu ei kuulu. Suomalaisten ääni ei todella taida kuulua pääministerin korviin.Työtapoihin lehden mukaan kun näkyy kuuluvan, että "elämöinti", siis kansan ääni, ei kuulu pääministerin korviin.